Tässä on uuden legacyni aloittaja Shirley Leclaire. Hän muutti Leutolaaksoon aikoinaan niin viihtyisästä Lontoosta, joka on nykyisin saastemaailman suurkaupunkeja, ja hän muuttikin saasteita pakoon. Hänen onnekseen hän oli oppinut jo pienenä puhumaan suomea, sillä hänen äitinsä oli suomalaissyntyinen.
Shirleyn luonnetta kuvaa hyvin seuraavanlainen lottorivi: S/S 7, U/M 4, L/T 5, V/L 3, M/K 6. Hänen elämäntoiveensa on päästä seikkailu-uran huipulle, mutta hommaa tulee rajoittamaan Shirleyn kauhea korkeanpaikankammo, sillä jos huipulle kiivetä pitää...
Shirley haluaisi itselleenmiehen, jolla olisi loistava kunto sekä mielellään mustat hiukset, mutta hajuvedestä hän oli saanut tarpeekseen jo monen monituista vuotta sitten.

Kun Shirley saapui tälle tontille, hänen päässään loksahti jotakin kohdalleen, ja hän tajusi, että hän oli ypöyksin ja omillaan tämmöisellä suurella tontilla taskussaan vaivaiset 4 800 §. Hän halusi unohtaa tämän pienoisen ongelmatilanteen, ja siirtyi pyydystämään perhosia.

Hänet kuitenkin keskeytti iloinen viheltely, joka kuului postinkantajan suusta. Shirley päätti, että tämä olisi hänen ensimmäinen kohtaamisensa suomalaisen teinitytön kanssa, mutta hän kuitenkin järkyttyi, sillä hänen mielikuvansa suomalaisesta teinitytöstä vastasi vaaleaihoista kaunotarta, jolla oli pitkät vaaleat hiukset palmikoilla. Tämä ei ollut sieltä päinkään, mutta Shirley ei hennonut kysellä tytön sukujuurista, että ulottuivatko ne Afrikkaan asti. Hän tervehti tyttöä iloisesti, ja tytöltä kuului vastaus: "Sinä siis olet se uusi täällä. Kuulin sinusta vanhemmiltani, ja he kehottivat minua tuomaan sinulle lehden." Shirley nyökkäili tapansa mukaan ja kiitti lehdestä kohteliaasti.

Shirley päätti lueskella työpaikkailmoituksia, mutta kun seikkailu-uralta ei yhtään vapaata paikkaa löytynyt, hän valitsi hänen kykyjään vastaavan työn. Hän mietiskeli parin uranvalinnan välillä, mutta päätyi lopulta postitusapulaiseksi erääseen Leutolaaksolaiseen firmaan. Kyllä sieltä vielä noustaan uutteralla työnteolla, Shirley ajatteli, mutta kuitenkin aion tutkailla lehtiä seikkailu-uran toivossa.

Työpaikkailmoitusten lueskeleminen vaatii suuria ruumiillisia voimia, ja Shirleystä tuli nälkäinen. Hän kuljeskeli jääkaappinsa luokse ja etsiskeli sieltä syötävää, ja nostikin lopulta tarjottimella kaikenlaista syötävää muroista mehuun. Mitä lie aikoo neitonen loihtia.

'Maukkaan' aterian jälkeen hän huomasi oudon vanhahkon rouvashenkilön seisoskelevan roskapöntön luona, ja rouva näytti siltä, että hän olisi odottanut jotakuta. Uteliaana siminä Shirley meni kysymään, ketä tämä odotti, ja rouvan vastaus yllätti hänet: "Voi, sinuahan minä odotin. Olen katsellut sinua tunnin ajan, ja olen tullut siihen tulokseen, että sinä olisit sopiva henkilö puutarhakerhoni jäseneksi. Niin, ja toisin sanoen minä olen Leutolaakson Puutarhakerhon puheenjohtaja." Shirley mutisi rouvalle jotain tyhjästä puutarhasta, ja hänen puutarhanhoitoinhostaan, ja tähän rouva vastasi: "No, eipä se mitään, mutta ehkäpä sinun tyttäresi tai poikasi vaimoineen voisikin soittaa minulle tai tyttärelleni jäseneksi liittymisestä." Shirley lupasi jutella tästä tuleville lapsilleen, kunhan hän vain ensin löytäisi miehen ja saisi lapsia. Rouvan suu kääntyi hymyyn ja tämä tallusteli leppoisasti pois.

Rouvan lähdettyä pihalle saapui Shirleyn naapureita toivottamaan hänet tervetulleeksi Leutolaaksoon. Shirley tunnisti skottiruutuisen miehen Lukas McPiippolaksi, mieheksi joka oli jäänyt leskeksi vaimonsa kuoltua, ja oli suositellut Leutolaaksoa Shirleylle hänen vanhana perhetuttunaan. Myös Heta Grönroosin tämä tunnisti lehden kuvasta. Hetaa oli haastateltu hänen ylenemisestään kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi, mutta ulkoapäin rouvaa ei olisi korkeavirkaiseksi naiseksi arvannut.

Hyvästeltyään uudet naapurinsa Shirley tajusi, että hänen keittotaidoillaan ei mitään herkkuja loihdita, eikä niillä varsinkaan miehiä houkutella, ja päätti syventyä kiinnostavaan keittokirjaan, tai, siis, hän syventyi niin kauan ennen kuin törmäsi verilettuihin, eikä sen jälkeen hänen tehnyt mieli tutustua mitenkään erityisen lähemmin tähän keittokirjaan.

Shirley tajusi, että häneltä oli jäänyt Stadi vielä näkemättä, ja hän tilasikin taksin viemään hänet kaupungin parhaaseen kahvilaan. Hän myös toivoi tapaavansa jonkun mielenkiintoisen miehen.

Astuessaan taksiin, taksinkuljettaja kysyi ystävällisesti, että minnekän neitosta oikein ollaan viemässä, ja hetken mietittyään Shirley vastasi, että olisi mukavaa piipahtaa jossakin kahvilassa.

Noustuaan taksista kahvilan edessä Shirleyn mielenkiinto kiinnittyi portaita ylösnousevaan mieshenkilöön. Shirley arveli, että mies oli menossa kahvilaan, ja kun huomasi tämän olevan vieläpä komeanpuoleinen, hän tunsi kaupunkireissunsa jo nyt hyvin onnistuneeksi, sillä se lehmä siellä ojassahan oli se miehen etsiminen.

Shirley totesi, että jos tuon komeanpuoleisen mielen halusi mieheksi, täytyi yrittää tutustua paremmin! Niine toteamuksineen hän käveli miehen eteen ja esitteli itsensä Shirley Leclaireksi, ja mies vastasi hänelle olevansa Pekko Virkko, ja väläytettyään vielä hohtavanvalkoisen hymynpilkahduksen Shirley oli täysin myyty. He aloittivat keskustelun poliittisista aatteista, ja Pekko selitti, että Heta Grönroos oli täysin oikea valinta Leutolaakson kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi, ja yllättyneenä itsekin Shirley huudahti olevansa täysin samaa mieltä, vaikkei Hetaa hyvin tuntenutkaan.

Juuri kun Shriley asteli pihalle haukkaamaan happea, sisään astui pariskunta, joka oli kerran vieraillut Shirleyn vanhempien luona Lontoossa, eikä ollut uskoa, että tämä pariskunta asuisi Leutolaaksossa! Hän oli aivan tohkeissaan, muttei uskaltanut mennä esittelemään itseään näille vanhemmille henkilöille.

Rollon piilopaikan pihalla Shirley istuutui penkille vetämään henkeä, ja ajatteli Pekkoa ja sitä, miten hyvä tuuri hänellä oli käynyt. Samassa hän huomasi kukkapuskan, joka veti häntä oudosti puoleensa, ja siirtyi ajattelemaan kukkapuskaa.

Kun neitokaista alkoi tympiä kukkapuskan tuijottelu, hän tajusi että hän oli ruuan tarpeessa. Niinpä hän hetken mielijohteesta meni kysymään pöytää hovimestarilta, joka vastasi kohteliaasti, että kyllä heillä aina yksi pöytä on vapaana tuonkaltaisille neitokaisille. Shirley punastui hennosti, ja nyökkäsi yhteisymmärryksen merkiksi.

Kun hovimestari oli istuttanut Shirleyn erääseen vapaista pöydistään, nuori tarjoilija tuli kysymään, mitähän neito tahtoisi syödä, ja tilattuaan porsaanleikepihvejä Shirley huomasi hovimestarin erikoislaatuisen kirjoitustavan.

Odottaessaan porsaanpihvejään Shirley tunsi, että oli seitsemännessä taivaassa, sillä oli juuri huomannut tämmöisen komistuksen astuvan ovesta sisään. Mielessään neito hyvästeli Pekon, ja päätti keskittyä tähän mieheen.

Kun porsaanpihvit viimeinkin tuotiin Shirleyn nenän eteen, mies oli kävellyt pelaamaan pokeria. Shirley tuhahti ja mutisi jotain uhkapelureista mitkä tuhlaavat rahansa tyhmään pokeriin. Mutustellessaan ruokaansa neito ei silti voinut olla katselematta syrjäsilmällä miekkosen touhuja.

Syötyään Shirley hyökkäsi miehen kimppuun ja kyseli tältä nimeä sekä mielenkiinnonkohteita. Mies esitteli itsensä Valentin Tervoksi, ja alkoi selostamaan pitkäpiimäistä kertomusta kassakaapeista. Shirley teeskenteli kiinnostunutta, sillä hän ei aikonut päästää tätä komistusta karkaamaan haavistaan. He juttelivat hetken aikaa, ja lopulta vaihtoivat puhelinnumeroita.

Illan pimetessä Shirley päätti vaihtaa paikkaa, ja soitti taksikeskukseen, ja kysyi parasta 'biletyspaikkaa'. Sieltä vastattiin Leutolaakson parhaimmaksi Bileys Pureus, ja neito tilasikin taksin sinne.

Taksin tultua Shirley asteli sisään ja taksinkuljettaja kysyi: "Niin, ja olikos neidin toivepaikka Bileys Pureus?" Kun Shirley vastasi myöntävästi, taksinkuljettaja hymähti jotain kännihakuisten kohtauspaikasta.

Taksimatkan päätyttyä Shirley asteli rakennukseen, ja huomasi hienot liekinheittimiet. Hänestä tuntui siltä kuin olisi kävellyt paikan päällä päivällä.

Sisältä rakennuksesta neito löysi tanssilattian, ja aloittikin joraamisen yksinään. DJ laittoi Shirleyn pyynnöstä tecno-musiikkia soimaan, ja dj itsekin innostui jorailemaan kopissaan.

Kesken tanssin hän kuuli oven käyvän ja katsoi kuka oli tulossa, ja hän oli vähällä pyörtyä, kun näki naapurinsa Jan Viheriän astelevan tanssahtelemaan. Shirley mietti, että olikos vaimo antanut miehelleen luvan lähteä viettämään iltaa, vai oliko Jan yksinkertaisesti livahtanut tietäen vaimonsa nalkuttavan kuitenkin.

Shirley aloitti keskustelun kysymällä vaimon ja pienen lapsen vointia, ja Jan vastasikin: "Minä en ihan mielelläni puhu vaimostani ja lapsestani, mutta näin meidän kesken, vaimoni on vihersim, ja lapsi myös vihersim." Shirley oli ällistynyt tällaisesta tiedosta, ja lupasi olla kertomatta kenellekään.

Shirley vei miehen tanssilattialle ja yritti saada tämän unohtamaan vaimonsa, ja kehuikin miehen tyyliä päästä varpaisiin. Jan oli niin hyvillään tästä, että keskittyi vain ja ainoastaan Shirleyhin.

Vielä ennen lähtöään Shirley päätti testata liekinheittimet, ja kehittikin oivan testin siihen. Hän oli ostanut aikaisemmin vaahtokarkkipussin, ja otti sieltä yhden ja paistoi sen liekinheitinten päällä. Syöminen oli suoranainen makunautinto, ja hän ajatteli, että hän ostaisi tulevaisuudessa itselleen liekinheittimen.

Shirley lähti aamun jo sarastaessa, ja taksinkuljettaja kysyikin: "Jokohan nyt bilettäminen riittäisi neidolle. Olet nyt varmaan nähnyt jo koko kaupungin kerman." Shirley nyökkäsi olevansa samaa mieltä, sillä hän ei ollut unohtanut Valentinta. Hän sanoi, että hänet voisi nyt viedä kotiin.

Shirley huomasi auringon nousseen, kun saapui kotiin, ja tajusi vasta nyt olleensa kauan poissa. Olikohan kukaan vieras käynyt hänen asunnossaan, sillä hän ei ollut muistanut lukinneensa porttia.

Oltuaan nelisen tuntia kotona, Shirleyn puhelin soi, ja siellä soitti hänen naapurinsa Heta Grönroos. Puhelimessa he keskustelivat melkein puolitoista tuntia keskustellen maista ja mannuista Hetan hiustenhoitoaineeseen. Kiinnostavinta Shirleyn mielestä oli tieto, että Jan Viheriä ei ollut vieläkään palannut kotiinsa, ja että hänen vaimonsa oli vihainen, sillä heillä oli ollut edellisenä iltana riita, mutta silti vaimo näytti huolestuneelta, kun Heta oli vieraillut siellä. Lopetettuaan puhelun Shirley kaatui sängylleen ja nukahti rankan yön jälkeen, mutta heräsi pari tuntia myöhemmin laittamaan päälleen yöpuvun, ja nukahti taas.

Shirley heräsi lopulta ennustajaeukon tulemiseen, ja kysäisi, voisiko hän loihtia paikalle sydämensä mielitietyn. Eukko lupasi tehdä parhaansa, ja lopulta hän loihtikin paikalle...

... Lukas McPiippolan. Mies ei aivan vastannut Valentin Tervoa, mutta Shirley päätti silti tervehtiä miestä ystävällisesti. Mies katseli Shirleytä tutkaillen, ja hänestä tämä tuijottaminen tuntui lievästi epämukavalta.

Kun Lukas huomasi Shirleyn välttelevän katseen, tämä astui askeleen uhkaavasti eteenpäin, ja Shirley astahti askeleen pelkäävästi taaksepäin, kädet itsepuolustuksen osaamisen merkkinä. Eukko katseli tyytyväisenä taka-alalla, ja mietiskeli, että tämän neidon perheestä hän varmaan saisi tulevaisuudessa kanta-asiakkaan. Lopulta Shirley hyvästeli Lukaksen ja toivotti hyviä jatkoja.

Neito katsoi kelloa, ja huomasi tämän olevan puoli yksi yöllä, totesi ettei häntä nukuttanut, ja niinpä hän päätti harjoitella tanssitaitoaan - tietenkin Valentinen varalle. Parin tunnin tanssimisen jälkeen häntä alkoi väsyttää, ja hän rojahti väsyneenä sängylleen.

Aamulla Shirleyn herätessä oli kylmä, ja hän peitteli sängyn uusi upea ulkopuku päällään.

Töihin lähtiessään Shirley kauhisteli ruostunutta autoa, ja mietti ulkopukunsa kohtaloa. Hän kuitenkin kääntyi ajattelemaan Valentinen ilmettä, kun tämä näkisi tällaisen hienon puvun.

Töistä tullessaan Shirley huomasi laskuja, ja hän huokaisi, että hänen päiväpalkkansa menisi näiden laskujen maksamiseen.

Lehti täytyi vielä katsastaa mahdollisen aukinaisen seikkailu-uran työpaikan toivossa, mutta se toive ei toteutunutkaan.

Shirley soitti Valentinelle, ja kyseli tämän kuulumisia. Lopuksi neito vielä kysäisi, olisiko Valentin kiinnostunut käymään kylässä, ja Valentin vastasi, että olisihan se mukavaa, mutta nyt ei olisi aikaa, ja että Shirley voisi soittaa myöhemmin illalla.

Shirley huomasi laskujen maksaminen lisäksi toisenkin huonon puolen, mikä tulee kun ostaa oman talon, ja se on siivoaminen. Hän päätti, että vanhempana, kun hänellä olisi mies ja lapsia, hän palkkaisi taloudenhoitajan itselleen, myös puutarhuri oli palkkalistoilla.

Vielä täytyi viedä laskut postilaatikkoon, jotta perintämaksua ei tulisi. Tästäkään Shirley ei oikein pitänyt, ja päätti jättää tämän homman tulevaisuuden miehensä toimeksi.

Niin kiinnostunutkin kuin Shirley oli erilaisten ötököiden keräämisestä purkkeihin, tulikärpäset veivät lopulta pidemmän korren.

Yöpuvun vaihdettuaan Shirley muisti Valentinen sanat, ja soitti hänelle. Valentin lupasikin tulla käymään, mutta Shirleyllä olikin oma lehmä ojassa.

He tervehtivät toisiaan ystävällisesti, ja aloittivat keskustelun politiikasta.

Shirley sai kuitenkin Valentinen luopumaan aatteistaan, ja keskitti tämän huomion itseensä varsin huomiotaherättävällä tavalla.

Shirley sai vieläpä Valentinen antamaan itselleen pikku pusunkin. Tämäkö oli se lehmä Shirleyn ojassa?

Ei, vaan tämä. Shirley oli lyhyeltä tuntuneen yön jälkeen pyytänyt Valentinea muuttamaan luokseen. Mies oli vastannut myöntävästi, ja Shirley oli onnensa kukkuloilla.

Valentine oli tuonut taloon 14 000§ jotka Shirley käytti uuteen ja kodikkaampaan taloon. Lopuksi mainitkaamme vielä Valentinen lottorivi: S/S 2, U/M 3, L/T 9, V/L 7, M/K 4. Urheilullisen miehenä hänen elämäntoiveensa oli Elävä legenda, ja siihenhän tarvitaan kuntoa, kuntoa ja vielä kerran kuntoa. Niin, ja hyvää jalkapalloilun taitoa.

Ensimmäinen osa oli ehkä lyhyehkö, mutta tulevaisuudessa luvassa on pidempiä osia, ensimmäinen osa vain nyt tuppasi olemaan hieman lyhyt. Kommentteja saa antaa jos tuntee sen tarpeelliseksi. Myös ladattujen perään saa kysellä.